Yritysvastuu on työntekijöiden ja johdon mahdollisuus merkityksellisyyteen

"Yritysvastuu-termi on suhteellisen uusi vielä ja se on onnistuttu tässä muutamassa vuodessa kyllä tapetoimaan semmoiseksi, että kukaan ei enää oikein ymmärrä mitään", Arto Sivonen harmittelee.

Sivonen vertaa vastuullisuutta omaan hyvinvointiin siinä, että dieetit eivät kannata, vaan koko elämäntapa pitää muuttaa. Yrityksillä pitää olla mielessään pitkäkestoinen muutos. Toimistojätteen kierrättämisen kaltaiset pienet teot ovat tärkeitä, mutta yrityksen täytyy hahmottaa, mikä on sen liiketoiminnan kannalta oikeasti se iso asia, jonka muuttamiseen täytyy keskittyä. Ei pidä sortua viherpesuun korostamalla viestinnässä ylenpalttisesti pieniä tekoja, toiminnan ydin ei ole kunnossa.

Vastuullisuutta myydään pitkän aikavälin taloudellisella kannattavuudella, mutta Sivonen kyseenalaistaa liikevoittolupaukset motivaattorina. Liiketoiminta täytyy toki osata rakentaa mukaan vastuullisuuteen, mutta tiedossa on, että vastuullisuus on pakko, kannatti se tai ei. Vastuullisuus ei voi olla erillinen palikka liiketoiminnassa, vaan sen täytyy olla aidosti osa liiketoimintaa. 

Osaamisen lisääminen keskiössä

Vastuullisuuden saralla tarvitaan erityisesti tiedon ja osaamisen lisäämistä. Vastuullisuuteen erikoistuneista ammattilaisista on pulaa, eikä vielä ole mitään selkeää opinahjoa, missä he pystyisivät ylläpitämään osaamistaan.

Ennen kaikkea yrityksen pitää pystyä viestinnän keinoin lisäämään työntekijöidensä ymmärrystä omasta arvopohjastaan ja siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. Yhä useampi myös arvottaa työnantajia arvojen perusteella. Kun arvopohjat kohtaavat, työ alkaa tuntua henkilökohtaisemmalta:

"Silloin työ tulee tosi lähelle meitä ja intohimon aste nousee väistämättä. Silloin lopputulos voi olla aika upea myös", Sivonen tietää.

Viestinviejät ovat tärkeässä roolissa, sillä vastuullisuusasiat eivät ole aina yksinkertaisia. 

"Mua vähän häiritsee sellainen keskustelu, että näiden vastuullisuusasioiden pitäisi olla helpompia ja niitä pitäisi vähän yksinkertaistaa. No joo, ne pitäisi olla helpompia ymmärtää, mutta eihän ne helppoja missään tapauksessa ole. Ne on ihan tosi vaikeita. Meidän pitää vain sanoittaa se monimutkainen YK-slangi. Pilkkoa se niin, että ihminen ymmärtää, mitä hyötyä tästä on minulle", Sivonen sanoo. 

Työntekijöiltä kannattaa kysyä, onko jotain aihetta, josta he haluaisivat tietää lisää, mutta myös kääntäen: Onko jotain asiaa, mistä työntekijä tietää paljon ja voisi kertoa työnantajalleen. Näkeekö työntekijä esimerkiksi muutoksen tai laajentamisen mahdollisuuksia yritykselle? Yrityksen tasolla valittua vastuullisuuden linjaa voidaan voimistaa ottamalla mukaan työntekijöiden ääntä ja ambitioita. 

Parhaassa tapauksessa työntekijä saa valjastettua yrityksen vastuullisuuspyrkimykset oman henkilökohtaisen vastuullisuusagendansa työkaluksi. Muutosta haluava ihminen miettii, mitä annettavaa hänellä on, ja kenelle se kannattaa antaa. Energia saatetaan käyttää myös jonkun aivan muun verkoston kuin työnantajan kanssa. 

Joskus työntekijä laitetaan vastuullisuusajattelun nimissä luopumaan jostain sellaisesta asiasta, jonka hän kokee saavutetuksi eduksi – esimerkiksi matkustamisesta päivärahoineen tai tietynlaisesta työsuhdeautosta. Jos tämä on ainoa näkökulma vastuullisuuteen, työntekijä voi olla hyvin vaikeaa saada sitoutumaan siihen.

Vastuullisuus voisi olla Suomen vientivaltti

Viime vuosia on leimannut äärilaitojen keskustelu. Työpaikka on perinteisesti ollut paikka, jossa erilaisetkin ihmiset kohtaavat ja toimivat yhdessä, mahdollisesti jopa yhteisen menestyksen eteen. Se, löytyykö työpaikalta yhteisiä arvoja ja suuntia riippuu osittain siitä, miten organisaatio on rakennettu: kuinka hierarkinen se on ja kuinka selkeästi vastuut on jaettu. Suomalainen johtajuus näyttää olevan murroksessa ja vanhakantaisesta sotilaskomentajuudesta on jo tultu pitkälle. Silti työntekijöiden jaksaminen unohtuu yhä liian usein. 

"Firmat joutuvat tasapainoilemaan sodan, inflaation, energiakriisin ja ilmastokatastrofin kanssa ja aina joskus tuntuu, että kaikkein vähiten tärkeä on se, että miten nämä ihmiset jaksavat töissä ja tulevat keskenään toimeen", Sivonen sanoo.

Suomessa olisi paljon osaamista vastuullisuuteen liittyen muun muassa informaatioteknologioissa. Suomalainen ihmisoikeusosaaminen on sekin maailmanluokkaa. Vastuullisuus voisi olla Suomen vientivaltti, mutta edellyttäisi yrityksiltä ajattelun rajojen avaamista ja huomiseen katsomista. Ensin yrityksen pitäisi määritellä oma roolinsa yhteiskunnassa niin Suomessa kuin globaalissa maailmantaloudessa. Johtajien olisi katsottava peiliin ja mietittävä, mitä voisivat tehdä vastuullisuuden eteen. 

"Voitko olla ylpeä siitä mitä teet? Olisivatko mun lapset, perhe, puoliso, vanhemmat, naapurit, kaverit musta ylpeitä? Varsinkin: Olenko itse itsestäni ylpeä? Mitä tein vaikkapa silloin, kun Iranissa murhattiin ihmisiä? Olinko silloin, että mä en tee mitään, kun on tällainen raskas elämä, että mä en kykene? Mun mielestä on peilin kautta ihan hyvä miettiä sitä, että oonko mä nyt sellainen tyyppi, joka on tehnyt jotain järkevää tässä elämässään. Vai onko, että mä suoriudun seuraavasta mökkireissulta ja saan palkan tilille ja sitten taas katsotaan, mitä ensi kesälomalla tehdään?" Sivonen haastaa.

Kuuntele koko keskustelu täältä.